tiistai 18. helmikuuta 2014

ajatusmaailma ennen raskautta ja raskauden jälkeen

halusin kirjoittaa postauksen siitä, miten ajattelin raskauden aikana ja miten ajattelen nyt asioista. sinisellä kirjoitetut ovat ajatuksia, joita minulla oli vielä raskaana. niin paljon huomaan muuttuneeni tämän elämänmuutoksen myötä.

1. imettäminen on hyvä keino laihtua

en jaksaisi touhuta vauvan kanssa, jos olisin koko ajan vajaaenergialla. imettämisen lisäämä energiankulutus on 400-600kcal päivässä, mikä on aika paljon. välillä on vain pakko saada suklaata tai juoda monta kuppia teetä kukkuralusikallisella hunajaa muiden aterioiden lisäksi. yleensä otan ylimääräisen energian jogurteista, ettei tulisi syötyä suklaata. laihtuminen on aika mahdotonta. 


2. pystyn tehdä asioita niin kuin ennenkin ja nähdä ystäviäni normaalisti

pystyn, mutta se on hankalaa. soittaminen on mahdotonta, kun vauvan pitäisi päästä syliini hakkaamaan pianoa. ruoanlaittamisesta ei tule mitään, jos olen kahdestaan vauvan kanssa, kun lattialla ei viihdytä kauaa. 
ystävien näkemisessä on se, että pitää osata varata tarpeeksi aikaa johonkin lähtemiseen. sitten kun viimein pääsen perille, aikani kuluu vauvan syöttämisessä, leikittämisessä, vaipanvaihdossa - yritä siinä sitten keskittyä kuulumisten vaihtamiseen.

3. aion antaa vauvan kerran viikossa yöhoitoon, jotta saan itse nukkua kokonaisen yön ja viettää laatuaikaa miehen kanssa

mitähän olen joskus ajatellut? jos sydämeni olisi vain niin kova, antaisinkin. mutta pelkästään jos olen parikin tuntia erossa vauvasta, ikävä on suunnaton.
ne kerrat, kun vauva on ollut yöhoidossa, en ole pystynyt läheskään aina nukkumaan kunnolla, kun vauva ei ole ollut pinnasängyssä tuhisemassa. ja se laatuaika miehen kanssa - ei siihenkään pysty keskittyä, kun ikävä tähtisilmää on niin kova. nyt vauva ei ole ollut moneen kuukauteen yöhoidossa ja saan hykerrellä onnesta, mutta samalla väsymyksestä.


4. aion käydä baareissa ja illanistujaisissa niin kuin ennenkin

en ole kertaakaan käynyt missään synnytyksen jälkeen. olen ollut juomatta 1,5 vuotta ja polttamatta suunnilleen saman verran. suurin syy juhlimattomuuteeni on väsymys, sitten tulee sairastelukierre. se aika tulee vielä, kun jaksan lähteä parille. mutten varmaan enää koskaan halua vetää mitään kännejä, se on menneisyyttä. perheessämme ei tulla koskaan harrastamaan mitään jouluisia viinilasillisia tms, joita lapsi joutuu pelkäämään. onneksi miehenikin juo todella harvoin.

5. äitiys ei voi olla maailman paras asia

todellakin se on. en koskaan ole halunnut lapsia, kehitellyt ruusuisia pehmokuvitelmia omasta vauvasta, mutta nyt se on muuttunut. en kuitenkaan hetkeäkään ole katunut, että pidin lapsen.
parasta on, kun vauva hymyilee minulle, leikkii tyytyväisenä itsekseen tai oppii jonkun uuden taidon. välittämisen tunne on jotain niin suurta, ettei sitä voi käsittää. en ennen uskonut, että voisin rakastaa lastani enemmän kuin miestäni, mutta niin sitä vain rakastaa.
rakkaus on niin erilaista, se on toisella tasolla, toisella puolella aurinkoa; se on jatkuvaa huolenpitoa ja hellyyttä. vaikka toisaalta se on alituista pelkoa ja huolta, myrskyä pään sisällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.