sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Kroppa synnytyksen jälkeen/kehonkuva

Toivoitte minulta postausta kehonkuvastani. Harkitsin pitkään tämän tekemistä, mutta päätin julkaista sen. Kuvissa on oma kroppani. Kuvia alku/keskiraskauden ajalta minulla ei valitettavasti ole.
raskausviikko 40+0

Kroppani on muuttunut valtavasti viimeisen vuoden aikana. Olen kokenut 30 kilon vaihtelun vartalossani, alkaen alipainoisesta perhosvartalosta raskaudenaikaiseen "lievään ylipainoon". Raskausaikana en millään voinut käsittää, että en ole lihava, olin vain tulossa äidiksi ja kehoni valmistautui siihen. On naistenlehtien aikaansaamaa illuusiota olettaa, että raskaus tekisi naisesta itsevarman ja ylpeän kasvavasta vatsastaan. Ehkä murto-osalle niin käy (mikä on hyvin ihailtavaa), mutta ei ainakaan minulle.

En ole aiemmin saanut raskausarpia. Keskiraskauden vaiheilla niitä alkoi kerääntyä vatsaan, reisiin, sääriin ja käsivarsiin. Syviä kissapedon raatelujälkiä, ei mitään pieniä viiruja. Lääkäritkin ovat sanoneet, etteivät ole nähneet niin paljon raskausarpia kuin minulla on. Olen tuntenut niistä suurta ahdistusta, mutta nyt ne ovat jo vähän haalistuneet enkä tunne niistä enää juurikaan häpeää.
6kk synnytyksestä (älkää välittäkö likaisista housuista)

En rakasta kroppaani, mutta en myöskään vihaa sitä. Olen äiti ja annan sen näkyä kropassani. En oikeastaan ajattele hirveästi vartaloani; olen normaalipainoinen ja se riittää minulle. En ota paineita "entisiin mittoihin" pääsemisestä. Se aika tulee vielä, kun jaksan taas käydä juoksemassa ja keskittyä enemmän itseeni. Nyt tärkeintä on vauvan kanssa jaksaminen, imetys ja fyysisistä sairauksista parantuminen.

Sairasteluni on opettanut, että elämässä on niin paljon tärkeämpiäkin asioita. Ei Jeesuskaan kysy taivaassa, paljonkos sinun painoindeksisi oli maan päällä. Aika läheisten kanssa - se on korvaamatonta - eikä niitä hetkiä saa koskaan takaisin. Muistot ovat kuin kuukiviä, jotka säilyvät sydämessä, mutta niiden hohde ei tule olemaan enää samankaltainen kuin niinä hetkinä.

Olen aivan tarpeeksi kärsinyt nälkää ja pelännyt pyörtymistä. Tietenkin on hetkiä, kun kaipaan ohuita jalkojani, mutta mikään ei saa minua enää palaamaan takaisin menneisiin aikoihin.
Suurin suru on siinä, ettei minulla ole sopivia vaatteita, jotka istuisivat hyvin, kun vartaloni on muuttunut niin paljon raskauden myötä. Lantio on paljon isompi, samoin rinnan ympärys.
nykyiset jalat

Useimmat blogit antavat kuvan, jossa palaudutaan vähintään puolessa vuodessa entisiin mittoihin. Minä en ole palautunut vieläkään. Olen yhä noin kuusi kiloa painavempi kuin ennen raskautta. Toisaalta en tiedä biologista painoani, kun en ole syömishäiriön vuoksi koskaan ollut siinä. Mutta tässä painossa, tässä vartalossa minun on ihan hyvä olla.

12 kommenttia:

  1. <3 "Ei Jeesuskaan kysy taivaassa, paljonkos sinun painoindeksisi oli maan päällä. Aika läheisten kanssa - se on korvaamatonta - eikä niitä hetkiä saa koskaan takaisin."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin myöskin tulossa siteeraamaan tuota samaa kohtaa. Ihanasti sanottu - ja ihana, rohkea sekä aito postaus. Ja sinä <3

      Poista
    2. voi, ihana että pidit lauseista :) ja postauksesta.
      ihana tuo hiustesi väri <3

      Poista
  2. Sä olet kaunis, muista se
    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. yritän muistaa. :) niin säkin olet! <3

      Poista
  3. Aiemmin kommentoin sairasteluusi kertomalla omasta sairastelustani, enkä kuollaksenikaan muista mihin tekstiin olen kommentoinut- joten näin ollen en ole käynyt katsomassa oletko vastannut! Toivottavasti sun olo on helpottanut diagnoosin myötä ja oikea lääkitys olisi löytynyt. Mulla niin ei vielä ole. Takuuvarma diagnoosi on nyt ainakin gynekologisesta sairaudesta, joka on tehnyt mun lapsen saanti haaveista pelkkiä unelmia. Myös tulehduksellinen suolistosairaus, joka tulee vaikuttamaan mun loppuelämään on löytynyt.

    Se mitä on ulkoisesti ei kerro mitä on ihmisen sisällä ja sun sisällä on lahjakas, täydellinen äiti sun lapsellesi ja varmasti ihan huippu ihana ihminen- mutta mun täytyy myös kommentoida sun vartaloa, vaikka kasvojasi ei kuvissa näy, niin sun vauva vatsa on täydellinen- ihana, kuten äitien vatsat aina ketkä kantaa sisällään pientä ihmettä!! ja sun vartalosi on mun mielestä myös kaunis nyt, eikä tarvitse todellakaan yhtään tosta pienempi olla (päin vastoin!),
    toivon kaikkea hyvää sulle elämäsi tiellä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. muistan hyvin sun kommentit ja oonkin miettinyt, mitä sulle kuuluu. todella kurjaa, ettei oireisiisi ole vielä saatu hoitoa. :/ onneksi kuitenkin jo diagnoosit. aika jännää, että sulta löytyi ns. kaksoisdiagnoosi. hirvittävän surullista, ettet voi saada lapsia. :( oon välillä miettinyt, että miksi se menee niin, että ne jotka kipeästi haluavat lasta, eivät saa tai raskaudet menevät aina kesken ja sitten ne jotka eivät suunnittele lapsen hankkimista, raskautuvatkin.

      mun olo on vähän helpottanut, osa oireista helpottanut, mutta ne ikävimmät (pahoinvointi, yskä, kutina) ovat vielä jokapäiväisiä. lääkärini mukaan yskä ei liity kilpirauhaseen ollenkaan, joten kyse on jostain muusta. mulla on ollut tätä yskää jo vuoden.. outoa. mutta sitä nyt tutkitaan, kaikki menee vaan t-o-d-e-l-l-a hitaasti julkisella puolella. pystyn kuitenkin jotenkin elämään näiden oireiden kanssa, vaikka välillä tulee ahdistavia olotiloja, että eikö nämä koskaan lopu.

      voi, kiitos niin paljon kehuistasi :) <3 tuli ihan kyynel silmäkulmaan, kun sun sanat tuntuivat niin hyvältä. tajusin tässä jälkeen päin, kun olin kirjoittanut, etten ole vieläkään päässyt eroon kaikista raskauskiloista, ettei mun edes tarvitsekaan.

      toivottavasti lääkärit ovat ottaneet sun asian hoidettavakseen, että saisit vihdoin jatkaa kivutonta ja oireetonta elämää. kaikkea hyvää myös sulle, toivottavasti pysyt lukijana :) <3

      Poista
  4. En voi sanoa tietäväni tunteen, mutta täällä vähän samanlaisin ajatuksin kun odottaa hoitoon pääsyä ja ahdistunut olo valtaa mielen kun miettii, että eikö tää koskaan lopu :/ pidäthän vaan sitkeesti puolesi, että myös noille inhottaville ja elämää haittaaville oireille löytyy jonkinlainen hoito ja selitys!! Joskus tuntuu, että lääkäreiden mielestä vika on päässä - jos selkeää fysiologista selitystä ei oireille löydy, mutta näinhän se ei todellakaan mene!! Mulla ainakin nyt matkan varrella kaikki vaan sysätty nuoruudessa sairastettuun anoreksiaan, eräs lääkäri sanokin mulle, et kyllä on kumma juttu kun jokainen lääkäri viittaa siihen vaikka ei yhdelläkään syömishäiriöisellä vielä hänen uransa aikana tällaisia oireita ole ollut.. :/ tulee tosi turhautunut olo kun yrittää ja yrittää vaan selittää oireita ja saada niihin jotain selityksiä, mut aina vastaus on se, että "kyllä sun hoitosi nyt vaan on siellä psykiatrian puolella"..
    pysytäänhän vaan vahvoina ja muistetaan oikeutemme hyvään hoitoon!!

    Ja mitä sun raskauskiloihin tulee, niin oon todellakin täysin samaa mieltä sun kanssa! <3 ei todella tarvitsekaan. Vaikutat ihan mielettömän upeelta ihmiseltä, ethän ikinä unohda sitä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. on niin väärin tuollanen kohtelu. :( vihastuttaa niin paljon sun puolesta. luulisi, että nyt sua hoitavat lääkärit on jo havahtuneet, ettei kyse ole psyykkisistä asioista. kun sulla on diagnoosit.
      itse kun kävin tämän kilpirauhasasian vuoksi sisätautipolilla, oli lääkärillä siellä auki koneella joku psykiatrian tuloste musta. ei sanonut mitään, mutta vähän ihmetytti, että mitenhän se tähän asiaan liittyi.
      ammattitaidon puutehan se vain on, kun laitetaan fyysiset oireet psyykkisen puolelle. lääkärit turhaantuu, kun ei tiedä, mitä tehdä. silloin heidän pitäis konsultoida erikoissairaanhoitoa tai ylilääkäriä, mutta harvoinpa he sitä kehtaavat tehdä.. Suomessa on paljon ihmisiä ilman diagnoosia juuri tästä syystä. välillä ihmettelen sitä, kun sanotaan, että meillä on täällä "hyvä ja toimiva terveydenhuoltojärjestelmä". millä tasolla? ei päivystyksessä, terveyskeskuksessa, erikoissairaanhoidossakaan ainakaan omien kokemuksieni perusteella.
      onneksi sulla vaikuttaa olevan edes yksi viisas lääkäri, joka ymmärtää. :)

      Poista
    2. ja ps. kiitos vielä paljon. :) säkin vaikutat ihanalta ja aidolta ihmiseltä! <3

      Poista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.