maanantai 2. kesäkuuta 2014

Toivepostaus: sairastelu & vauvanhoito

minulta toivottiin postausta aiheesta, miten sairasteluni on vaikuttanut vauvanhoitoon. kiitos hyvästä postausideasta. ♥ 


vauvavuosi on mennyt utuisessa tyhjyydessä, jota ovat varjostaneet jatkuvat tulehdukset ja sairaudet. pahinta on ollut pelko omasta terveydestä. olen joutunut odottamaan diagnooseja useita, useita kuukauseja.

en ole koskaan tiennyt, miltä tuntuvat ensimmäiset päivät vauvan kanssa kotona. mitä on se hurmos vastasyntyneen kanssa, joka näyttää vaahtokarkinpunaiselta heijastukselta, mutta on kuitenkin haparoivaa, merikuohujen lainehdintaa.
vietimme ensimmäisen viikon mieheni sukulaisella, koska olin vain niin huonossa kunnossa kohtutulehduksen vuoksi, ettei kotona olemisesta olisi tullut mitään. en jaksanut muuta kuin imettää. pari kertaa jouduin käymään päivystyksessä ja olimme yötäkin sairaalassa.

kun mies palasi isyyslomalta takaisin töihin, olin peloissani kotona vauvan kanssa. oksentelin, henkeä ahdisti, ruoka ei maistunut, yskitti, voin ympärivuorokautisesti pahoin.
lääkärissä ja verikokeissa tuli käytyä joka viikko. monta kertaa viikossa piti miettiä, mistä nyt saisin vauvalle hoitajan ja pumpata maito valmiiksi. koin sen stressaavana. meillä on onneksi hyvä tukiverkosto, joka auttoi keskellä yötäkin.
kukaan ei kuitenkaan tiennyt, mikä minua vaivasi, vaikka tutkimuksia teetettiin paljon. lääkärit kallistuivat psykosomaattiseen oireiluun, jonka uskoin lopulta itsekin, vaikka se ei oikealta diagnoosilta tuntunut.

oireilustani huolimatta jaksoin hoitaa lastani. oli vain pakko (sillä olinhan mielenterveyspotilas, ei minua mikään vaivannut.)
mitään ylimääräistä en jaksanut kuin ruokkia ja hoitaa vauvaa. saimme siivousapua perheiltämme ja usein joku heistä tuli seurakseni päivisin. kerran viikossa annoimme myös vauvan hoitoon isovanhemmille, jotta saisin päivällä vähän levättyä.

lokakuussa oksenneltuani viikon putkeen joka yö minun oli pakko tehdä päätös ja antaa vauva yöhoitoon, sillä en ollut nukkunut kuin muutaman tunnin öisin jos sitäkään. samana päivänä löytyi yksi diagnooseista ja lääkitys siihen: mahaportin tulehdus.
siitä lähtien annoimme vähän väliä vauvan isovanhemmille yöhoitoon. vauvan ollessa 5kk ikäinen en enää halunnut antaa, koska en saanut usein itsekään nukuttua vauvan ollessa poissa. ikävä oli vain liian kova.

olen nukkunut viimeisen vuoden todella huonosti sekä vauvan uniongelmien että oman terveyteni vuoksi. tätäkin tekstiä kirjoittaessani olen nukkunut 5 tuntia viime yönä eikä ajattelu oikein toimi. luonnollisesti olen koko ajan väsynyt, mutta olen tottunut siihen. jaksan lähteä joka päivä ulos vauvan kanssa. tulee hyvä mieli, kun jaksaa raahattua itsensä tuoreenraittiiseen ilmaan neljän seinän sisältä.

onneksi minulla on niin ihana mies, että saan nukkua hänen vapaapäivinään pitkään. olen itse herännyt vain pari kertaa koko vuonna hänen vapaapäivinään. hän vain haluaa, että minä jaksan. se on todella uhrautuvaa rakkautta.

päiväunia nukun ollessani superväsynyt, mutta se ei ole enää niin helppoa, kun vauva nukahtaa vain vaunuihin parvekkeelle. parvekkeellamme vierailee usein harakoita, variksia ja ampiaisia (vaunuissa on hyvä suojaverkko). en uskalla nukahtaa itse vauvan nukkuessa parvekkeella.

en ole antanut sairasteluni estää ystävieni tapaamista. meillä on käynyt paljon vieraita, ja olemme käyneet välillä vauvankin kanssa jossain, vaikka sen jälkeen olenkin ollut todella poikki. mutta se on ollut sen arvoista.

nykyiset refluksioireeni ja jalka-ja kämmenpohjien öinen kutina eivät vie niin paljon voimiani. ne ovat paljon lievempiä oireita kuin oksentelu ja hengenahdistus. henkisiä voimavaroja ne vievät liikaakin. suurin huoleni on, miten tulen jaksamaan opiskelujen parissa tulevaisuudessa. mutta en tahdo murehtia.

viime päivinä olen jaksanut viimein tehdä asioita, joita rakastan. eilen kaivoin pölyisen soittimeni nurkasta ja soitin lähes vuoden tauon jälkeen. sävelet elivät, liikkuivat ihoni alla.
en olisi uskonut muutama kuukausi sitten, että voisin oikeasti jaksaa mitään ylimääräistä kuin hoitaa vauvaa ja tehdä kotitöitä. mutta minä jaksoin.

tällä hetkellä minulla ei ole mitään lääkärikontakteja paitsi kilpirauhasen osalta, joka elelee yhä vajaatoiminnalla.
odotan, että vauva alkaisi nukkua parempia öitä. yöimetyksen lopettamisen aloitan tällä viikonlopulla. olen nimittäin huomannut, että oireeni ovat lievempiä silloin kun olen saanut vaipua syvään uneen koko yön ajaksi.

toivo on puhjennut jälleen kuin pursuavat tuomenkukat.

ps. huomenna on viimeinen päivä osallistua ballerina-arvontaan.

2 kommenttia:

  1. Ihanasti kirjoitettu postaus! Tsemppiä teille<3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi, kiitos paljon! <3 :)
      omasta mielestä tää oli aika heikko postaus, kun väsymys vei kaiken luovan ajattelun, mutta kiva jos tykkäsit. :)

      Poista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.