keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Toivepostaus: Yhteenmuutto

yhtenä aurinkoisena päivänä vauvan nukkuessa parvekkeella pääni oli tyhjä ideoista, mutta halusin kuitenkin kirjoittaa jotain. päätin toteuttaa erään lukijan toivepostausidean yhteenmuuttamisesta. 
muistan meidän puhuneen poikaystäväni kanssa yhteenmuutosta jo pitkään. ensimmäisen kerran laitoimme asuntopaperit kirjoitettuani ylioppilaaksi, olimme seurustelleet vuoden. kirjoitimme perusteluihin: "suhteemme on vakiintumassa ja perheenlisäys ajankohtainen", vaikka kumpikaan ei ollut tosissaan perheenlisäyksestä. taisi olla jo seuraavana päivänä, kun välittäjä soitti että asunto olisi meidän. ahdistuin niin nopeasta toiminnasta. tarkoituksenamme oli ollut vain testata, kuinka helposti asunnon saisi. asunto olisi ollut avara ja hyvämaineisella alueella. soitin välittäjälle ja peruin ilmoituksemme, koska en kokenut vielä olevani valmis. elämä oli kesken.

raskaustesti näytti kahta punaista viivaa syksyllä 2012. siinä vaiheessa iski pieni paniikki, koska asuimme vielä erillään. pitäisi tehdä vauvantarvikehankinnat, etsiä asunto, löytää huonekalut. painoin koko raskausajan kovaa tahtia yliopistolla, jotta minun ei tarvitsisi ajatella koko asiaa. olin edelleen henkisesti kiinni syömishäiriössä eikä raskauskaan ollut helppo - fyysisesti tai henkisesti. minulla oli unelmani matkustamisesta, opiskelusta, vapaudesta, samaan aikaan sisälläni kehittyi pieni elämä. tiesin, että nyt olisi viimeistään otettava vastuu elämästäni, mutta tunteeni sahasivat pimeydessä. en myöskään uskaltanut muuttaa liian aikaisessa vaiheessa yhteen, koska opiskelin ja tuloni olivat aika mitättömät. 

ollessani 7. kuulla raskaana laitoimme asuntopaperit pariin kaupungin firmaan. heti seuraavalla viikolla meille ilmoitettiin vapautuvasta asunnosta. muutto olisi parin viikon päästä. 

kävimme katsomassa uutta asuntoa, tilavaa kaksiota, joka sijaitsi samassa kaupunginosassa, missä olimme molemmat asuneet lähes koko ikämme. 
asunto oli ylimmässä kerroksessa, puiden katveessa, valoa tulvi hyökyaaltoina. en silti tuntenut, että tämä olisi nyt se ihana yhteenmuuttaminen ja tunsin epävarmuutta asunnosta. kaikki oli tapahtunut niin nopeasti: uusi opiskelupaikka, raskaus, muutto, tuleva lapsi. olin aivan sekaisin. onneksi mieheni sanoi, että tämä me otetaan.

pakkaaminen oli raskasta isolla vatsalla kipeiden supistuksien lomassa, mutta selvisin siitä. minusta tuntui kovin lopulliselta, kuin koko elämäni olisi katkeamassa ja olisin astumassa jonnekkin, mistä ei ole näkymää taaksepäin.
tunsin valtavaa surua tulevasta muutosta vanhempieni luota, vaikka olin jo monta vuotta tahtonut nousta siivilleni. muuttoauton lähteminen nosti palan kurkkuun.

ja nyt me olimme siinä. lähikaupassa kello 22.45 pitkän muuttoillan jälkeen valitsemassa ilta-ja aamupalaa yhdessä. ihailin poikaystäväni varmuutta valitessa mitä otetaan hyllystä. näin tulisimme tekemään koko loppuelämämme. ja yhtäkkiä minusta tuntuikin oikealta, vaikka en tiennyt minne olin matkalla. 

silti ensimmäisen kuukauden minä itkin. itkin parvekkeella, peittojen välissä, mieheni olkapäille, pururadalla sateessa ettei kukaan näkisi. se oli minun tapani käsitellä elämänmuutosta. toivoin, että olisin pystynyt nauttimaan enemmän yhteisistä kahdenkeskisistä kuukausistamme ennen vauvan syntymää, mutta en voinut kuin itkeä.

vähitellen aloin elää. käydessämme videovuokraamossa, josta tulimme elokuvan ja ison karkkipussin kanssa omaan kotiimme. ja ollessamme juhannuksena merenrannalla yhdessä kalastamassa tunsin että näin tämän kuuluukin mennä. hopeahelminen meri, se sai sydämeni hakkaamaan. 

saimme kaikki tarpeelliset huonekalut ja kodinkoneet hommattua ennen vauvan syntymää. paljon saimme sukulaisilta, oikeastaan vain sängyn ja sohvan ostimme uutena. kaikki meni todella luontevasti, ja stressasin turhaan etukäteen.

meillä on aika selkeä työnjako. minä teen kotityöt arkena, mies käy kaupassa ja laittaa usein ruokaa. tämä on mennyt alusta asti näin. mieheni tekee kyllä jos pyydän jotain, esim. tiskaa ja minä puolestani siirryn välillä hellan ääreen. 
mieheni on aika - kröhöm, sotkuinen - ja siitä tulee "nalkutettua" paljon. yhteenmuuton huonoja puolia on ollut se, että minusta on tullut se nalkuttava akka, vaikka ennen ajattelin, etten ikinä tulisi sellaiseksi. mutta kummasti kun samoista asioista joutuu sanomaan joka päivä, sitä muuttuu aika kamalaksi. vaikka tarkoitukseni on vain pitää jonkinlainen järjestys ja siisteys tässä talossa.
toisaalta asiat voisivat olla pahemminkin. mieheni voisi roikkua pettäjäsivustoilla tai laittaa rahansa alkoholiin, nyt hän vain jättää vaatteensa lattialle ja unohtaa aina laittaa tyhjän tupakka-askin roskikseen.

suhteemme ei ole erityisesti muuttunut yhteenmuuton myötä. ehkä se polttava perhosparvi vatsassa on hävinnyt, kun toista näkee niin usein. joskus kaipaan niitä iltoja kun laittauduin peilin edessä iltaa varten, ja tehtiin jotain erityistä yhdessä. nykyään yhteistä aikaa ovat reissut tarjoustaloon ja satunnaiset ravintolassakäynnit. enemmän nautin kuitenkin siitä, kun tehdään perheenä yhdessä jotain. 
riitoja tulee tietysti useammin arkisista asioista, mutta isompia riitoja on harvakseltaan. taloudellisestikin olemme pärjänneet ihan hyvin. enemmän sanoisin, että lapsi muuttaa suhdetta kuin yhteenmuuttaminen, mutta se kuuluukin jo toiseen postaukseen.

ihaninta on se, kun saa nukahtaa toisen viereen pitkän päivän päätteeksi. kun saa jakaa elämänsä toisen kanssa. kun katsotaan yhdessä muhkeaa kuuta parvekkeelta. minusta on jotenkin häikäisevää, että olen vasta 21 ja minulla on koti, upea mies ja ihana lapsi. yhteenmuutto konkretisoi suhteemme: me olemme perhe. en voisi rakastaa enempää.

6 kommenttia:

  1. Voi, upeasti kirjoitettu! Kaikkea hyvää teidän pienelle perheelle!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos kauheesti! <3
      kaikkea hyvää myös sinulle. :)

      Poista
  2. Vastaan tännekki siihen sun kommenttiin. Eeipä mitää kommentista:) Toivottavasti jaksat postailla, sun blogis on aivan mahtava! Ja sun kirjotustyyli saa mut joteki herkistymään<3 Harmi ku oot allerginen :/ Monet eläinrakkaat on allergisia niinku munki avomies on :o Vaikka chinchillojen kanssa voiki elää.

    Mua pelottais myös etten osais lopettaa tupakointia kokonaan :/ Toisaalta on parempi polttaa sillon tällön ku monta päivässä. Ei toi sun tupakointi kyllä pahalta kuulosta !

    Kiitti paljon <3 Ja kiva :)

    Niin se onki ! Ja siis varsinki nyt se on ollut joteki voimakkaampaa. Joteki ku on sen oikean kanssa,niin se vauvakuume on vasta tullukki:) Mut rauhassa odotellaa ! Kyllä onneks on aikaa ku on niin nuori. Mut kyllä mä välillä haluaisin niin paljon,että ois se oma lapsi. Mulla on samalla tavalla :D Aina haluaa jotai mitä ei ole,mut sit ku se on niin haluaa iha muuta. Vaikeaa :P

    Ja tää postauski oli joteki niin ihana! Musta on iha parasta asua Joonaksen kanssa yhdessä, ei tartte aina miettiä kumman luokse menee ja mitä tekee. Parasta on nukahtaa ja herätä toisen vierestä joka päivä<3 Ja mennä sinne kauppaa yhdessä:D Haluan aina,että Joonas tulee mukaa kauppaa,se on joteki niin kiva käydä yhdessä. Mut mullekki oli vähä vaikeaa aluks ku muutettii, en tuntenu tätä paikkaa kodiks kunnolla ja itkin sekä ikävöin perhettäni. Mut se meni nopeesti ohi. Tykkään meijän asunnosta ja Joonaksen kanssa mennyt kivasti ku asutaa yhdessä :)

    VastaaPoista
  3. Hih,ei mitään :)♥ Mainitsin ku tuli oikeesti nii erilaista vastaan:) Nii ymmärrettävää,mullaki sama,että työ ja muut asiat menee edelle vaikka kirjottaisin enemmä jos ois vaan aikaa ja ideoita :) Juu semmosen postauksen varmaan teenki.

    Nii on :) Enemmä hyviä puolia ku huonoja. Huonoja en paljoo keksi. Niijoo, en mäkää varmaa jaksais:/ Ja nii on !:) Se voi kyllä olla.. Mä ite oon aina ollut aika sitoutuva ihminen. Ei olla,mutta haluaisin kovasti kihloihin ja naimisiin. Jos oon oikein ymmärtänyt ette tekään ?

    Joo kannattaa kokeilla! Tulee ihana väri ja hoitaa hiusta jonki verran. Riippuu mikä väri sulla on muute,mutta ainaki vaaleisii hiuksiin varmaa tarttuu. Ja kiitos,itekki tykkään ku oli nii pitkää pelkkä musta,nii tää joteki piristää.

    VastaaPoista
  4. En todellakaan sano tätä tuomitakseni sinua, mutta näin uskovana minä ajattelen, että avoliitto ja esiaviollinen seksi ovat syntiä. Raamattu sanoo sen aika selvästi. Tokihan elämä ei aina mene kuten ajattelee ja jokainen tekee virheitä/syntejä, jotka katuja saa Jeesuksen nimeen anteeksi ja voi tehdä parannuksen. Siunausta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon samaa mieltä sun kanssa ja tiedän myös Raamatun kannan.
      En oo tuntenut huonoa omaa tuntoa näistä asioista, koska mun usko ei ollut silloin vielä niin vahvaa, että oon vasta jälkikäteen tajunnut tekeväni syntiä ja katunut niitä. Ihannehan olisi, että kaikki olisi mennyt Sanan mukaan. Mutta niin kuin sanoit, kaikki ei mene niin kuin suunnittelee. Siunausta myös sulle! <3 :)

      Poista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.